Jengiväkivallan pysäyttämiseen tarvitaan pehmeitä ja kovia keinoja

Jengiväkivallan pysäyttämiseen tarvitaan kovia ja pehmeitä keinoja, sanoo korkeakouluopettaja Jaakko Turunen Södertörnin korkeakoulusta. Hän kouluttaa Ruotsin poliiseja kohtaamaan maahanmuuttajia.

Turusen mukaan alaikäisen tekemän murhan kiinnijäämisriski on Ruotsissa niin pieni, ettei lainsäädäntö juurikaan tehoa pelotteena. Ruotsissa poliisi kykenee selvittämään vain 20 prosenttia jengien tekemistä murhista.

– Jos tapahtuu näin paljon murhia, yhteiskunnassa on jotain pahasti vialla, Turunen sanoo.

Hänen mielestään jo muodostuneita yhteiskunnan ongelmia ei pystytä ratkaisemaan, jos ei tunneta ja analysoida nuorten elämäntilanteita, joissa rikollisuus avautuu houkuttelevampana vaihtoehtona kuin koulutus.

Kulttuuriin ”mukaan ottamisesta” puhutaan Ruotsissa paljon. Ruotsalainen yhteiskunta on kuitenkin sisäänlämpiävä, vaativa ja yhdenmukaisuutta korostava.

– Ruotsalainen yhteiskunta ei ole avoin, ja institutionalisoitua syrjintää esiintyy monella suunnalla, Turunen sanoo.

Ruotsissa on jo aika tavalla turruttu siihen, että jengit ampuvat ja alaikäisiä kuolee lähiöissä, joita kutsumaan mediassa ”no go zoneiksi”, maahanmuuttajien ja jengien asuttamiksi alueiksi.

– Media viljelee tällaisia termejä. Toivoisin, että puhe no go zoneista lopetettaisiin mediassa ilman konkreettisempaa faktaa.

Kun tiettyjä kaupunginosia aletaan vältellä ja ihmisiä leimataan asuinpaikan perusteella, lähiöihin alkaa muodostua mikroyhteiskuntia. Ne alkavat elää omien tapojensa ja arvojensa mukaan eristäytyneenä muusta yhteiskunnasta.

Ajan myötä ”väärälle alueelle” päätynyt kulkija saattaa olla niin silmiinpistävä näky tietyllä alueella, että hän saa osakseen tuijotusta ja pelottelua. Tällaisia naapurustoja on mm. Malmössä.

Tanskan malli on kova, mutta tehokas

Tanskassa on otettu käyttöön kovat keinot mikroyhteiskuntien purkamiseksi. Siellä puhutaan altistuneista alueista, jotka on määritelty alueen työttömyyslukujen, koulutustason, rikostuomioiden, tulotason ja ei-länsimaalaisten asukkaiden osuuden mukaan.

– Jos alue päätyy Tanskan hallituksen "ghetto-listalle", sillä on 10 vuotta aikaa saada aikaan muutos, muuten hallitus tarttuu koviin keinoihin eli asukkaiden pakkosiirtoihin pois alueelta.

Ghetto-listoja on Tanskassa laadittu vuodesta 2010 lähtien. Muutama vuosi sitten Tanskassa otettiin käyttöön laki, jonka mukaan ghetto-alueella asuva voi saada rikoksesta kovemman rangaistuksen.

– Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että Tanskassa panostetaan myös altistuneiden alueiden elintason parantamiseen. Ne kymmenen vuotta, jonka ajan alue saa olla ghettolistalla, ovat siis aika aktiivisia sosiaalisten toimenpiteiden vuosia, Turunen sanoo.

Tanskan pehmeätkin keinot tuntuvat suomalaisittain kovilta. Päiväkodeissa saa olla korkeintaan 30 prosenttia maahanmuuttajaperheiden lapsia, ja maahanmuuttajaperheiden lasten on pakollista olla hoidossa päiväkodissa. Näin halutaan lisätä maahanmuuttajien kontakteja enemmistöväestöön.

Vaikka Tanskan malli tuntuu syrjivältä, Turusen mukaan sen avulla on kyetty vähentämään huono-osaisuutta ja lisäämään osallisuutta yhteiskunnassa.

Segregaatiota ei voi purkaa pelkästään pehmeillä keinoilla. Turusen mukaan tarvitaan myös kovia keinoja.

– Tanskassa ongelmiin on puututtu ja oikeasti tehty jotain.

Rikoslaki tarvitsee päivitystä

Turusen mielestä Ruotsin kolme keskeistä ongelmaa ovat hajaantunut vallankäyttö, rikoslainsäädäntö sekä poliisin resurssit.

– Ruotsissa jengien keskuudessa tehdyistä murhista noin joka viides pystytään selvittämään. Tanskassa selvitettyjen murhien luku 80 prosenttia, hän kertoo.

– Riski jäädä kiinni murhasta Ruotsissa on niin pieni, että monet jengiläiset laskevat murhan etujen olevan suuremmat kuin kiinnijäämisriskin. Todistajien saaminen oikeuteen on hankalaa, koska asukkaat eivät luota poliisin saavan epäiltyä kuitenkaan telkien taakse. Usein todistajat myös pelkäävät kostoa.

Turunen näkee poliisin toiminnassa monia ongelmakohtia: Tekninen tutkinta kestää liian kauan, esitutkinta ei ole aina kovin laadukasta, resurssit ovat huonot ja työntekijöiden vaihtuvuus on suurta.

– Tähän pitää saada muutos. Jos neljä viidestä murhaajasta kulkee vapaana, on yhteiskunnan luottamus poliisiin ja oikeuslaitokseen ymmärrettävästi heikko, etenkin niillä alueilla, joissa murhia tapahtuu.

Turusen mukaan valta on hajautunut yhteiskunnan päättävistä elimistä yksityisille toimijoille ja rikollisverkostoille.

Yksityiset yritykset päättävät suurelta osin, missä ja miten maahanmuuttajataustaiset perheet asuvat. Perheiden asunnot ovat usein ahtaita, ja se saa lapset ja nuoret viettämään yhä enemmän aikaa ulkona, missä jengit värväävät kuljeskelevia nuoria.

– Yksilönoikeudet, tasa-arvo ja kansanvalta pitää ottaa vakavasti. Jos tasa-arvossa ei olla onnistuttu, se tulisi myöntää. Ei pidä väittää tasa-arvon toteutuvan siellä, missä sitä ei todellisuudessa ole. Epätasa-arvon peittely ja salliminen ei edistä toimivan yhteiskunnan rakentumista. Epäoikeudenmukaisuutta on helpompi sietää ja muuttaa, jos se tunnustetaan ja siitä keskustellaan.

– Toimivan yhteiskunnan parempi perusta alkaa muodostua, kun jokaiselle maan asukkaalta taataan mahdollisuus ja odotetaan aktiivista osallistumista yhteiskuntaan.