Ashley Graham: Näin voit vahvistaa itsetuntoa
Mitä tarvitaan lapsen hyvän itsetunnon vahvistamiseen – ja mitä voit tehdä, jos oma itsetuntosi on heikko?
Kehopositiivisuusaktivisti Ashley Graham kertoo legendaarisessa podcastissa, miten hänen äitinsä rakensi lastensa itsetuntoa.
Huippumalli ja kehopositiivisuusaktivisti Ashley Graham tunnetaan naisena, jolla on ”massiivinen itsetunto” ja joka ”kirjoittaa säännöt uusiksi”. Graham on kolmen pienen lapsen äiti, jonka sanotaan aidosti muuttaneen muotiteollisuutta.
Kun hän aloitti mallin työt, hänen kokoisellaan naisella ei ollut asiaa catwalkille eikä alusvaatekuvauksiin. Ihmiset kysyivät hänen ammattiaan ja katsoivat epäilevästi, kun hän sanoi olevansa malli. Häntä ärsytti joka kerta lisätä: ”Siis pluskoon malli”.
Ashley Graham on halunnut muuttaa muotia, jota näemme mediassa. Hän muistuttaa maailmaa siitä, että pluskoon vaateteollisuus on 18 biljoonan dollarin bisnes. Kaiken kokoisilla naisilla on täysi oikeus löytää kaupoista hyvin istuvia, kauniita vaatteita – ja oikeus nähdä muotikuvissa itsensä näköisiä ja kokoisia malleja.
Monesti Ashley Grahamia kuvataan henkilöksi, jonka seurassa omakin olo tuntuu rennolta, turvalliselta ja itsevarmalta. Hän huokuu arvostusta itseään ja toisia ihmisiä kohtaan. Hän on noussut huipulle ennen kaikkea itsetuntonsa vuoksi. Graham on kiittänyt itsetunnostaan äitiään, joka opetti hänelle neljä tärkeää periaatetta.
” Äitini opetti minulle, että olen arvokas. Hän opetti, että pitää olla nöyrä, tehdä kovasti töitä ja saattaa loppuun se, minkä on aloittanut”, Graham kertoo Jay Shettyn podcastissa.
”Lapsena en ollut kovin hyvä missään, en liikunnallinen enkä taiteellinen. Mutta koin olevani arvokas ja hyväntahtoinen. Hyväntahtoisuus on kauneinta, mitä voit itsessäsi kantaa.”
Graham muutti 17-vuotiaana New Yorkiin työskentelemään pluskoon mallina. Töitä oli paljon ja hän tienasi hyvin, mutta tunsi olonsa kurjaksi. Joka ikistä pientä yksityiskohtaa hänen ulkonäössään arvosteltiin. Lapsuudenkodissa häneen oli istutettu vahva usko, että hän on arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Työkuvioissa ja vapaa-ajalla hän sai kuitenkin jatkuvasti kokea, että kilot alentavat hänen arvoaan ihmisenä.
”Kotini ja muotialan uskomusjärjestelmät joutuivat vastakkain”, hän sanoo.
Lopulta Graham ilmoitti äidilleen lopettavansa mallin työt, koska ei jaksa loputonta arvostelua.
Äiti vastasi: ”Sinun täytyy tehdä loppuun se, minkä olet aloittanut. Sinun kehosi muuttaa jonkun toisen elämän.”
Heti perään äiti sanoi tulevansa tyttärensä luo New Yorkiin ja käski hänen mennä kirkkoon. Ashley vänkäsi, ettei hän halua minnekään kirkkoon, mutta ymmärsi hyvin, mihin hänen äitinsä pyrki. Äiti kehotti häntä hakeutumaan välittömästi sellaisten ihmisten luo, joiden arvot vastaavat kotona opittuja arvoja.
Graham palasi juurilleen lapsuudenkodin arvoihin ja alkoi kiinnittää huomiota siihen, miten hän puhuu itselleen. Näillä ajatuksilla hän pääsi alkuun superitsetuntonsa rakentamisessa:
”Jos jatkat tuon sanomista itsellesi, että olet ruma, lihava ja arvoton, sitä sinä tulet olemaan! Muuta sanojasi!”
”Sanat, jotka sanot itsellesi, voivat tappaa itsetuntosi tai rakentaa sitä. Sanoista, jotka sanot itsellesi, pitää tulla totuutesi.”
”Älä jää odottamaan, että joku huomaa sinut. Tee asioita itsesi hyväksi.”
Ashley Grahamin tarina sisältää kaikki rakennusaineet, mitä hyvän itsetunnon saamiseen tarvitaan. Itsetunto on perustavanlaatuinen sisäinen kokemus siitä, että olen hyvä ja arvokas. Itsetunto tarkoittaa samaa kuin itsearvostus.
Itsetunnon perusta on lapsuuden hoivaajilta saatu, annettu itsetunto. Aikuisen arkiset sanat, teot, kehonkieli ja tapa kohdata lapsi rakentavat käsitystä siitä, millaiseksi lapsi kokee itsensä. Vanhemmat ovat lapselle peili, joka kertoo, millainen hän on. Peilin tulisi kertoa lapselle valtaosin myönteisiä asioita.
Kokeeko lapsi olevansa hyvä, arvokas ja rakastettu?
Saako lapsi paljon kokemuksia siitä, että toisista ihmisistä on mukava olla hänen seurassaan?
Voiko lapsi luottaa siihen, että häntä kannatellaan ja autetaan, kun hän kohtaa vaikeuksia?
Aikuisten tapa puhua lapselle ja lapsesta vaikuttaa siihen, millaiseksi lapsen oma sisäinen puhe muotoutuu. Lapselle voi opettaa, että itselle kannattaa puhua kannustavasti ja rohkaisevasti. Jos lapselle puhutaan kielteisesti, ikävät ajatukset vahvistuvat hänen mielessään.
Kun lapsi kasvaa kouluikään, lapsuudenkodissa annettu itsetunto ja vertaisryhmän itsetuntopaineet kohtaavat. Annettu itsetunto on lapsen identiteetin perusta, johon hän voi tukeutua vaikeina hetkinä.
Suoritusitsetunto ja sosiaalinen itsetunto muotoutuvat kouluvuosina
Itsetunto voidaan jakaa kolmeen pääosaan: annettuun itsetuntoon, suoritusitsetuntoon ja sosiaaliseen itsetuntoon.
Hyvän suoritusitsetunnon omaava ihminen tuntee omat vahvuutensa, tietää mitä taitoja hänen tulisi kehittää ja hyväksyy, että joissakin asioissa hän ei ole kovin taitava.
Suoritusitsetunto vahvistuu onnistumisista. Siksi jokaisen lapsen tulisi saada kokea paljon kiitos ja kehuja pienistäkin arjen onnistumisista. Jos lapsi saa kokea jatkuvasti moitteita ja epäonnistumisia, suoritusitsetunto laskee.
Koko psykologinen kehitys perustuu siihen, miten ympäristö vastaa lapselle. Lapsi tarvitsee mahdollisimman paljon kiitosta ja mahdollisimman vähän arvostelua.
Sosiaalinen itsetunto kehittyy parhaiten kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Se on monille kaikkein työläin itsetunnon alue. Lapsella voi olla keskusteleva, rakastava ja kannustava koti ja hyvä annettu itsetunto. Silti hän voi tulla torjutuksi ikäistensä joukossa.
Lapset tarvitsevat vanhempiensa tukea itsetuntonsa vahvistamiseen pitkälle aikuisuuteen saakka. Vanhempi voi auttaa lasta palaamaan aina uudelleen itsetunnon alkujuurille, annettuun itsetuntoon, itsearvostukseen.
Itsetuntoa voi aina vahvistaa
Jos lapsen ja vanhempien vuorovaikutus jää lapsuusvuosina vajaaksi, lapsen tunne-elämä, itsetunto ja sosiaaliset taidot saattavat jäädä puutteellisiksi. Monet paikkaavat lapsuudessa vajaaksi jäänyttä itsetuntoa koko aikuisikänsä. On helpompaa rakentaa hyvää itsetuntoa varhaislapsuudessa kuin aikuisena.
Heikko itsetunto on yhteydessä aikuisiän väsymykseen ja loppuun palamiseen, sillä heikon itsetunnon omaava suorittaa elämänlaadun ja terveyden kustannuksella. Joskus vanhempi saattaa käyttää lasta oman itsetuntonsa tukemiseen sen sijaan, että keskittyisi olemaan lapsensa itsetunnon tuki.
Monesti ihmiset yrittävät peittää heikkoa itsetuntoaan pätemällä ylikorostuneesti opinnoissa ja työelämässä, haalimalla ympärilleen statussymboleita, elämällä jonkun toisen, esimerkiksi puolison itsevarmuuden varassa – ja ikävimmillään lyttäämällä toisia ihmisiä.
Itsetunto muuttuu jatkuvasti. Itsetunto vaihtelee eri elämänvaiheissa ja ympäristöissä sekä eri ihmisten seurassa.
Lähdekirjallisuus:
Liisa Keltikangas-Järvinen: Hyvä itsetunto. Otava 1994