Miksi sisarukset riitelevät?
Sisarusten välille syntyy usein toksista dynamiikkaa, joka voi vaikeuttaa elämässä pärjäämistä vielä aikuisiässäkin.
Monissa tutkimuksissa on esitetty, että perheen poikalapset riitelevät enemmän keskenään kuin tytöt. Evolutionary Psychological Science -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa kuitenkin naiset kertoivat miehiä enemmän riitelystä samaa sukupuolta olevan sisaruksensa kanssa. Siskosten välillä näyttää olevan myös enemmän prososiaalisuutta, eli sisarusten välistä auttamista ja tukemista.
Tutkijat arvelevat eron aiempiin tutkimustuloksiin johtuvan siitä, että aiemmin on tutkittu paljolti sisarusten fyysistä aggressiivisuutta toisiaan kohtaan. Tässä tutkimuksessa tutkittiin kaikenlaisia ristiriitoja sisarusten välillä.
Läheisen ja rakkaan ihmisen kanssa on helpompi riidellä
Yksi selitys sisarusriitoihin on se, että läheisen ihmisen kanssa syntyy rajumpia riitoja kuin suhteessa etäiseen ihmiseen. Tutkimus osoitti, että mitä enemmän sisarukset ovat vuorovaikutuksessa, sitä useammin syntyy riitaa. Tutkimuksen tulosten mukaan veli- ja siskopuolten kanssa riideltiin harvemmin kuin täyssisarusten kanssa.
Jos sisaruksilla on monen vuoden ikäero, nuorempi usein mieltää vanhemman sisaruksen vanhempansa kaltaiseksi huolenpitäjäksi. Vanhempi sisarus on monille tärkeä tuki, turva ja roolimalli. Joskus vanhemmasta sisaruksesta täytyy itsenäistyä samoin kuin omista vanhemmista. Kun vanhemman sisaruksen ajatukset, teot ja mallit täytyy kyseenalaistaa, itsenäistymisprosessi voi johtaa välien etääntymiseen.
Sisarusriitojen klassikkoaiheet
Ennen sisarusten yleisiä riidanaiheita oli se, mitä tv-kanavaa katsotaan, kenellä on kaukosäädin ja kenen vuoro on pelata perheen ainoalla tietokoneella. Teknologian kehityksen myötä jokaisella perheenjäsenellä on useimmiten omat henkilökohtaiset laitteet eikä näistä asioista riidellä samalla tavalla kuin aiemmin.
Sisarusriitojen klassikkoaiheita ovat edelleen toisen tavaroiden ja vaatteiden lainaaminen ilman lupaa tai niiden rikkominen, sisaruksen nolaaminen kavereiden nähden, leikkien sotkeminen tai toisen huoneeseen meneminen kutsumatta.
Suurin ja syvin sisarussuhteiden ristiriitojen aiheuttaja on vanhemmilta saatu huomio ja rakkaus. Jos lapsesta tuntuu, ettei hän saa vanhemmiltaan arvostusta ja huomiota, lapsi voi turvautua selviytymisstrategiaan, joka auttaa sietämään perheen dynamiikkaa.
Selviytymisstrategioita sisarussuhteissa:
Musta lammas tekee asioita omalla tavallaan, eri tavalla kuin vanhemmat toivovat hänen käyttäytyvän. Musta lammas saa osakseen paljon arvostelua. Kun jokin menee perheessä pieleen, se aina jollain kummallisella tavalla mustan lampaan syytä.
Musta lammas ei tunne aitoa yhteenkuuluvuutta perheensä kanssa. Ulkopuolisuuden kokemus voi johtaa itsetunto-ongelmiin ja selittämättömiin häpeän tunteisiin.
Aikuisena perheen musta lammas ei useinkaan nauti perheenjäsenten kohtaamisista ja hän saattaa tuntea syvää yksinäisyyttä. Musta lammas voi aikuisiässä tavoitella arvostusta itseään säästelemättä, ja samalla kokea, ettei hänellä on lupaa olla onnellinen.
Ikuinen lapsi on toisille perheenjäsenille ainaisesti pieni, hölmö ja keskenkasvuinen, riippumatta siitä, mihin kohtaan sisarussarjaa hän on syntynyt. Ikuinen lapsi voi joskus olla myös perheen esikoinen.
Ikuinen lapsi seuraa uskollisesti omaa tahtoaan ja hänen tekemisiään ohjaa intohimo tai kutsumus. Ikuisen lapsen itsekuri on useimmiten aika heikko. Hänen on vaikea noudattaa rajoja ja sitoutumista. Aikuisena ikuisella lapsella on paljon projekteja, jotka jäävät puolitiehen. Itsekurin heikkous voi hankaloittaa elämän kulkua. Kun työ menee vaikeaksi, ikuinen lapsi häipyy omaan mielikuvitusmaailmaansa.
Kun perheessä on ikuinen lapsi, lähes poikkeuksetta perheessä on myös vastuuntuntoinen tai kultainen lapsi, joka tekee vanhempien silmissä kaiken oikein.
Vastuuntuntoinen lapsi kokee, että koska sisarus aiheuttaa vanhemmille harmia ja pettymyksiä, hänen pitää olla kunnollinen ja vaivaton. Vastuuntuntoinen lapsi ei näe mitään muuta polkua elämässään kuin kasvaa hyväksi yhteiskunnan jäseneksi.
Vastuuntuntoinen lapsi kokee vahvasti, että hänen pitää tehdä asiat oikein. Joskus hän tuntee kateutta ja katkeruutta sisaruksensa hauskanpidosta ja hulluista ratkaisuista.
Hiljainen lapsi ei tarkoita tässä yhteydessä temperamentiltaan ujoa tai hiljaista lasta, vaan lasta, joka on ottanut selviytymisstrategiakseen hiljaisuuden. Hän vaikenee sisarussuhteessa kokemastaan kiusaamisesta ja perheen ongelmista. Hiljainen lapsi käyttäytyy kuin mitään ikävää ei olisi koskaan tapahtunut hänen perheessään.
Myöhemmällä iällä hiljainen lapsi voi potea jatkuvaa väsymystä, ahdistusta ja masennusta. Jossain kohtaa elämää hän voi myös ottaa kiusaajan roolin ja sillä tavoin kompensoida vaikenemistaan. Myös passiivis-aggressiivisuus eli piilotettu toisten vahingoittaminen voi olla hiljaiselle lapselle tyypillistä.
Kiusaaja hakee rajoja, joita vanhemmat eivät osaa asettaa. Kaikki sisarusten välinen nahistelu ei ole ymmärrettävää kilpailua huomiosta, arvostuksesta ja tavaroista. Joskus perheessä on kiusaaja, joka vahingoittaa toisia perheenjäseniä psyykkisesti tai fyysisesti.
Kiusaaja voi olla lapsi tai aikuinen. Hän kiusaa, koska hänelle ei ole muotoutunut sisäisiä rajoja. Hän tekee kaikkea, mitä voi tehdä kiinni jäämättä. Toiset perheenjäsenet mahdollistavat kiusaamisen olemalla puuttumatta ja asettamatta rajoja sille, mitä toiselle ihmiselle voi tehdä.
Joskus lapsen temperamentti on haastava ja rajojen asettaminen on viisinkertainen urakka verrattuna tavanomaiseen lapsen kasvatukseen. Monesti kaikki perheenjäsenet luovuttavat näiden lasten kohdalla ja antavat heidän lopulta tehdä mitä lystää. Lapsen rajattomuus kuitenkin vahingoittaa niin lasta itseään kuin sisaruksiakin.
Kultainen lapsi on vanhemman persoonallisuuden jatke. Vanhempi odottaa ja janoaa, että lapsi on paras kaikessa ja toisten yläpuolella. Kultainen lapsuus voi etäännyttää lasta sisaruksistaan ja kahlita hänen kehitystään itsenäisesti ajattelevaksi persoonaksi.
Aikuisena kultainen lapsi voi kokea, ettei ole oma vahva persoonansa, vaan vanhempansa luomus ja seuraaja. Kultaisen lapsen on usein vaikea olla spontaani ja hän voi myös tuntea huonoa omatuntoa siitä, etteivät sisarukset ole saaneet yhtä paljon huomiota vanhemmilta.
Sisaruus on monelle elämän pisin ihmissuhde. Parhaimmillaan sisaruussuhde on tuki ja turva, joka jatkuu läpi elämän. Vanhemmat voivat tukea vahvojen sisaruussuhteiden muodostumista suhtautumilla lasten riitoihin yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaitojen harjoitteluna. Mitä runsaammin riitoja, sitä enemmän ongelmanratkaisun harjoitusta.
Kun perheessä on useita lapsia tai joku lapsista tarvitsee erityisen paljon huomiota, joskus on haastavaa olla tasapuolinen. On myös luonnollista, että suhde yhteen lapsista muodostuu läheisemmäksi kuin toisiin.
On kuitenkin tärkeää, että kaikki lapset saavat kuulla vanhemmiltaan ääneen lausuttuna, että he ovat rakkaita ja vanhempi on heistä ylpeä.
Lähteet: