Ostrakismi – sosiaalinen ulossulkeminen

Ostrakismi tarkoittaa tahallista tai tahatonta yhteisön ulkopuolelle sulkemista. Sosiaalisessa mediassa se tarkoittaa lamaannuttavaa hiljaisuutta ja vaientamista. Monet eivät ymmärrä, miten vaarallista toisen ihmisen psyykkistä vahingoittamista se on.

Psykologian professori Niina Junttila vertaa ostrakismia klassiseen kokeeseen, jossa pienen vauvan äiti lakkaa vastaamasta vauvalleen. Äiti on hiljaa, ilmeetön ja kääntää katseensa pois. Aluksi vauva yrittää saada kaikin keinoin äitinsä huomion. Lopulta vauva vaikenee ja muuttuu apaattiseksi.

Sama tapahtuu miljoonille ihmisille sosiaalisessa mediassa.

Monet pitävät vuosi kausia some-tilejä, joihin kukaan ei reagoi juuri millään tavalla. Lopulta somessa huomiotta jätetty vaikenee, sulkee some-tilinsä ja vetäytyy kuoreensa – tai alkaa käyttäytyä aggressiivisesti.

Ostrakismi on myös turvallisuusriski

Junttilan mukaan sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta ostrakismista eli ulossulkemisen kulttuurista ei puhuta tarpeeksi.

Useinkaan ei ymmärretä, että ostrakismia on myös erilaisten ihmisten huomiotta jättäminen ja vaimentaminen sosiaalisessa mediassa. Ulkopuolelle sulkeminen ja vaimentaminen kasvattavat ihmisten pahoinvointia, usein myös aggressiota ja vihaa.

Junttilan mukaan ostrakismi ja sitä kautta kasautuvat sosiaaliset ongelmat ovat yksi suurimmista maamme sisäisen turvallisuuden riskeistä.

Yhteenkuuluvuuden tunne ja sosiaalinen arvostus ovat perustarpeita. Ihmiset on viritetty olemaan yhteydessä toisiin ihmisiin. On biologista ja tervettä tuntea surua joutuessaan lauman ulkopuolelle.

Monet nuoret ovat jättäneet sosiaalisen median

Verkossa tehdyssä tutkimuksessa, jonka osallistujat tulivat 62 maasta, eniten ostrakismia kokeneet kertoivat myös eniten pahan olon tunteista, kontrollin vähentymisestä ja yhteenkuuluvuuden tunteen menettämisestä.

Monet nuoret ovat vähentäneet radikaalisti sosiaalisen median käyttöä. Tutkimukset osoittavat, että eniten sosiaalista mediaa käyttävät nuoret voivat huonosti. Nuoret järjestävät lautapeli-iltoja ja haluavat tavata ystäviään mahdollisimman paljon kasvotusten.

Lähde:

Williams, K. D., Cheung, C. K. T., & Choi, W. (2000). Cyberostracism: Effects of being ignored over the Internet. Journal of Personality and Social Psychology, 79(5), 748–762.

Professori Niina Junttilan haastattelu on julkaistu alun perin Kaksplus.fi -sivustossa.