Digitaalinen vainoaminen on suuri ongelma Suomessa
Digitaaliseen väkivaltaan ja vainoamiseen liittyvät yhteydenotot ovat lisääntyneet Rikosuhripäivystyksessä. Teknologian myötä vainoamisesta on tullut vaivattomampaa, ja se vaikeuttaa vainottujen asemaa.
Rikosuhripäivystyksessä on havahduttu viime vuosina digitaaliseen väkivaltaan liittyvien yhteydenottojen lisääntymiseen.
– Mitä enemmän ihmiset käyttävät digitaalisia välineitä, hyötyjen lisäksi valitettavasti myös haitat lisääntyvät, sanoo verkkotyön koordinaattori Jenni Kreivi Rikosuhripäivystyksestä.
Digitaalinen väkivalta tarkoittaa häirintää, kontrollointia, tarkkailua, seuraamista, digitaalisten profiilien väärinkäyttöä, varastamista ja vahingontekoja, joissa hyödynnetään olemassa olevaa teknologiaa. Uhria saatetaan salakuvata ja hänestä voidaan levittää kuvia tai videoita. Pahimmissa tapauksissa kohteeksi joutuneen laitteisiin asennetaan vakoiluohjelmia ja paikannuslaitteita.
Jos teot ovat pitkään jatkuvia ja ne aiheuttavat kohteeksi joutuneessa ahdistusta sekä pelkoa, rikoslain mukaan kyse voi olla vainoamisesta.
– Digitaalista väkivaltaa käsitteenä ei ole kirjattu rikoslakiin. Rikosnimikkeitä voivat olla esimerkiksi vainoaminen, salakuuntelu, kunnianloukkaus, petos tai identiteettivarkaus, Jenni Kreivi kertoo.
Vainoaminen on varsin tuore rikosnimike. Se tuli rikoslakiin vuoden 2014 alussa. Vainoaminen tarkoittaa toistuvaa, ei-toivottua seuraamista, tarkkailua, uhkailua tai muita yhteydenottoja.
– Tyypillinen tilanne on se, että parisuhde on päättynyt ja toinen osapuoli tekee kaikkea mahdollista tehdäkseen entisen kumppanin elämästä vaikeaa. Pahimmillaan se on entisen kumppanin elämän seuraamista vuorokaudet ympäri vakoiluohjelmia käyttäen.
Digitaalinen väkivalta oli ennen tyypillisimmillään teksti- ja sähköpostiviesteillä häiriköintiä sekä perättömien juorujen levittämistä netissä ja sosiaalisissa verkostoissa. Teknologian kehittymisen myötä tekijät käyttävät keinoja, joita voi olla vaikea tunnistaa rikokseksi.
– Digitaalisuus on avannut ovet vainoamiselle. Teknologian kehittymisen myötä vainoaminen valitettavasti voi olla helppoa ja vaivatonta, Kreivi sanoo.
Ennen vainoaminen vaati vaivannäköä
Verkon välityksellä häirintä ja väkivalta voi ulottua kaikkialle, missä kohteeksi joutunut liikkuu. Ennen tekijän täytyi fyysisesti tulla lähistölle ja kohteeksi joutunut pystyi suojautumaan esimerkiksi muuttamalla kauemmaksi asumaan.
Elämän digitalisoituminen on vaikeuttanut vainon kohteeksi joutuneiden elämää. Osoitteen, paikkakunnan tai edes maan vaihtaminen ei useinkaan helpota tilannetta. Ennen vainoajan täytyi esimerkiksi soittaa työnantajalle mustamaalatakseen kohdettaan, nyt hän voi sabotoida kohteensa työntekoa verkon takaa.
– Digitaalinen vainoaminen on mielestäni Suomessa yleistä. Se on valitettavan suuri ja merkittävä ongelma. Yhteiskunnassa tarvitaan muutosta, että ihmiset hakevat ja saavat apua tähän ongelmaan, Jenni Kreivi toteaa.
– Omassa työssäni näen, että digitaalista vainoamista on yhtä paljon tai jopa enemmän kuin perinteistä vainoamista. Jos joku kohtaa vainoamista, se on yleensä myös digitaalista. Toivoisin, että myös muut ammattilaiset osaisivat paremmin tunnistaa digitaalisen väkivallan eri muotoja.
Digitaalisten rikosten selvittäminen voi olla haastavaa. Tekotavat ovat monesti sellaisia, että niitä on vaikea todistaa rikokseksi. Tekijän on myös helppo toimia anonyymina.
– Hyvä puoli on se, että digitaalisesta vainoamisesta jää jälkiä. Jos joku käy ikkunan takana kurkkimassa, sitä voi olla vaikea todistaa. Jos tulee 50 uhkailusähköpostia, todistusaineistoa syntyy helpommin.
Digitaalinen väkivalta jättää jälkiä kuten muukin väkivalta
Digitaalinen väkivalta horjuttaa turvallisuuden tunnetta ja aiheuttaa ahdistusta. Jenni Kreivin mukaan digitaalinen väkivalta voi jättää samanlaisia jälkiä kuin kaikki muukin väkivalta.
Arkeen ja hyvinvointiin voi alkaa kasaantua monenlaisia ongelmia. Arjen stressi voi olla taukoamatonta, mikä on todellinen riski terveydelle. Elämänilo voi kadota vähitellen, jos häirintä ja kontrollointi on jatkuvaa eikä mikään digitaalisilla laitteilla tapahtuva asia suju.
Monet tuntevat häpeää ja syyllisyyttä siitä, että ovat joutuneet hyökkäysten kohteeksi. Myös asiasta tietävät ihmiset saattavat herkästi etsiä syitä ja vikoja kohteeksi joutuneesta.
– Digitaalinen väkivalta ei ole missään tilanteessa oikeutettua eikä kohteeksi joutuneen tarvitse kantaa siitä häpeää, Kreivi sanoo.
Digitaalisesta väkivallasta voi seurata myös taloudellisia ongelmia. Parisuhteen päätyttyä toiselle on saattanut jäädä pääsy entisen kumppanin tileihin tai parilla voi olla yhteisiä tilejä, joita toinen väärinkäyttää. Joskus tekijä voi myös estää laskujen perille saapumista.
– Kannattaa esimerkiksi uusia pankkikortit ja -tunnukset, jos tiedot voivat olla vainoajalla. Suosittelen myös ottamaan e-laskut käyttöön. Niiden saapumisen estäminen on aika vaikeaa, Kreivi neuvoo.
Petoksesta on kyse silloin, jos rikoksentekijä esimerkiksi tilaa itselleen tuotteita käyttäen toisen ihmisen henkilötietoja. Näissä tilanteissa kohteeksi joutunut ei välttämättä edes tiedä, että hänen nimissään on tehty laskuja ja velkaa.
Digitaalista väkivaltaa on vaikea täysin estää, mutta tekoja voi vaikeuttaa esimerkiksi vaihtamalla usein salasanoja, laittamalla kaikista laitteista, sovelluksista ja sosiaalisen median tileistä sijaintitiedot pois päältä, estämällä mahdollisia tekijöitä sosiaalisessa mediassa sekä käyttämällä kirjautumisessa kaksivaiheista varmennusta.
Kun tekijä on tuntematon
Tekijä tai tekijäjoukko voi olla myös tuntematon. Kohteeksi joutunut on saattanut tavata tekijän sattumalta ja lyhyen aikaa työn merkeissä, deittisovelluksessa tai baarissa. Ajan myötä voi käydä ilmi, että satunnainen kohtaaminen on johtanut vuosia jatkuneeseen tarkkailuun laitteiden välityksellä.
– Rikosilmoituksen voi tehdä, vaikka ei tunne tai tunnista tekijää. Ei kannata jättää apua hakematta sen vuoksi, että tekijä on tuntematon ja tapausten tutkiminen voi olla vaikeaa, Kreivi sanoo.
– Rikosuhripäivystys pyrkii kantamaan huolta siitä, että rikoksen kohteeksi joutunut ei saa kokea vähättelyä viranomaisten taholta.
Kreivi kannustaa pitämään tapahtumista päiväkirjaa ja ottamaan talteen kaikki saatavilla olevat todisteet.
– Toiset tunnistavat heti, että heitä seurataan ja häiritään verkon kautta. Osalla voi kestää vuosia, ennen kun he huomaavat seuraamisen ja vahingonteot, hän kertoo.
– Joskus ihminen voi tunnistaa joutuneensa digitaalisen väkivallan kohteeksi, mutta pelottelu voi olla niin vahvaa, ettei tilanteeseen uskalleta hakea apua. Kohteeksi joutunut saattaa miettiä, mitä tekijä seuraavaksi keksii, jos hän tekee rikosilmoituksen.
Asian kanssa ei kannata jäädä yksin. Jos tekijä on tiedossa, myös lähestymiskiellon hakemista voi tarvittaessa miettiä.
– Arkea, harrastuksia ja itselle tärkeitä asioita kannattaa jatkaa mahdollisimman normaalisti. Digitaaliselle väkivallalle ei pidä antaa valtaa. Tekijä todennäköisesti haluaa nimenomaan nähdä, että hänen kohteekseen joutunut kärsii ja menettää elämänhallinnan.
Jenni Kreivi ei pysty ottamaan kantaa siihen, ketä tai millaisia ihmisiä tekijät ovat. Hän kuitenkin myöntää, että teknologia voi madaltaa väkivaltaisten ja vainoamisen piirteitä omaavien tekojen kynnystä. Ihmiset, joiden kynnys käyttää väkivaltaa olisi muuten korkea, voivat toimia väkivaltaisesti ja tuhoavasti teknologian keinoin.
Tekijät eivät ole aina miehiä. Myös naiset syyllistyvät digitaaliseen väkivaltaan ja vainoamiseen.
– Digitaalisuus antaa välineitä digitaaliselle väkivallalle.
Comments